Parantaako Jumala tänä päivänä? (2)

Tämä kirjoitus on jatkoa kirjoitukselle "Parantaako Jumala tänä päivänä?".

Sain torstaina taas muistutuksen siitä miten Jumala parantaa. Ennen kuin selitän enempää, pyydän että ymmärrät ettei tämä ole mikään kaava paranemiseen. Eikä me saada Jumalaa parantamaan meitä tekemällä jotain tiettyä asiaa tai noudattamalla jotain tiettyä kaavaa tai edes rukoilemalla jotain tiettyä rukousta - näin kyllä yritetään parantua monissa uskonnoissa.

Tällä viikolla olin flunssassa. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Tuntuu siltä että viime syksystä alkaen olen tavannut joka viikko jonkun jolla on flunssa jossain muodossa. Tämä kuitenkin harmitti minua, koska vaikka flunssa ei ollut erityisen voimakas, olin väsynyt ja nuhainen. Pyysin Jumalaa parantamaan minua, mutta näytti siltä ettei oloni muutu paremmaksi. Olin suunnitellut mennä torstai-illan rukouskokoukseen mutta tunsin itseni hyvin väsyneeksi. Tein niin kuin teen usein muutenkin, jos tuntuu että olosuhteet ovat vastoin sitä mitä olin suunnitellut. Rukoilin ja pyysin Jumalaa kertomaan tulisiko minun mennä. Minulla ei ollut mitään sovittuja vastuita illassa enkä ollut luvannut kenellekään meneväni. En myöskään halunnut tartuttaa flunssaani muihin. Kuitenkin koin sydämessäni että minun tulisi mennä. Päätin lähteä ja uskoin sydämessäni, että Jumala parantaa minut.

Muistan jossain vaiheessa ennen rukouskokouksen alkua ihmetelleeni miten hyvältä minusta tuntuu. Tunsin itseni täysin terveeksi. Nenäni ei vuotanut ollenkaan ja koin itseni virkeäksi. Olin parantunut jossain vaiheessa ajaessani Joensuusta Kiteelle! Tiesin että Jumala oli tehnyt sen -jälleen kerran. Olen vakuuttunut siitä että en olisi parantunut yliluonnollisesti, jos olin jäänyt kotiin.

Ymmärrän että sinun sairautesi voi olla paljon vakavampaa kuin flunssa. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei olekaan kertoa siitä että Jumala paranti minut flunssasta, vaan opettaa asian taustalla oleva periaate. Ennen kuin itse juurikaan ymmärsin Jumalan halusta ja tavasta parantaa, ihmettelin usein miksi rukouksen jälkeen monet puhujat jotka opettivat paranemisesta pyysivät ihmisiä tekemään jotain sellaista mitä he eivät aikaisemmin voineet tehdä. Asialle on kuitenkin hyvin looginen syy. Kun teemme jotain mitä emme pysty tekemään, vaikkapa kivun vuoksi, laitamme uskomme käytäntöön. Sanoohan Jaak. 2:20 että usko ilman tekoja on hyödytön.

Veli Andreas

Kirja "Piikkilanka ei pidätä" kertoo Veli Andreaksen elämästä ja siitä kuinka Jumala käytti häntä viemään Raamattuja Neuvostoliiton vainotuille kristityille. Kun Jumala kutsui Andreasta tähän tehtävään oli hänellä vaivanaan nilkka jolla käveleminen aiheutti tuskaa, mikä olisi tehnyt tehtävän käytännössä lähes mahdottomaksi. Andreas sanoi kuitenkin lopulta sydämestään "kyllä" Jumalan kutsulle. Ottaessaan ensimmäisen askeleen tämän jälkeen, nilkka parantui. Suosittelen lämpimästi mainitsemaani kirjaa jos sellaisen jostain vielä onnistut löytämään. Tietääkseni uutena kirjaa ei suomenkielisenä ole myynnissä.